1 Apr 2017

NELJÄ VUODENAIKAA: UHKA VAI MAHDOLLISUUS?

Kevät. Kuinka inspiroivaa aikaa vuodesta, kun kaikki Pohjoismaat ja ihmiset herää & jotenkin ihmiset näyttää ihan täysin erilaisilta kun kuukausi sitten. Pukeutuminen on värikästä ja kevyttä, hienoja aurinkolaseja vilisee ympäriinsä ihan kadehdittavaksi asti ja terassit täyttyy ihmisistä, joita ei ole näkynyt viimeiseen puoleen vuoteen.

Köpis muuttuu ihan ympäri 180 astetta, ihan kun ihmisille olisi kaikille syötetty aamulla jotain vähän erilaisia brownieita. Hymyssä suin, kellään ei meinaa suu pysyä kiinni koulussa uuden energian takia ja jopa köpisläiset on yhtäkkiä inhimillisempiä kun ei tartte painaa pyörällä 200 km/h sadekerraston peitteessä liukkaalla jäällä kotiin hyggeilemään. Fiilistellään kesää ja aurinkoisena päivänä satoja ihmisiä kerääntyy kaupungin keskellä olevalle joelle kaljottelemaan jo aamupäivästä. Tätä mä oon venannut!

Vaikka talvi ei ole ite painanu koskaan kauheen paljoa lähinnä harrastusten takia, kyllä sen silti aina keväällä huomaa kun itekkin ihan hämmentyy kuinka paljon enemmän energiaa on tehdä asioita. Mä inspiroidun keväisin vähän kaikesta ja tekis mieli olla menossa 24/7 ties missä kissanristiäisissä. Wappulounas, kesäloma ja Roskilde festarit silmissä kiiltäen ensimmäisenä. Keväällä mua inspiroi aina uusi musiikki, se että saa pitää kevyempiä takkeja päällä (mitä mulla on 15 rekissä…) ja jopa pelkästään aurinkolasien pitäminen. Koska onhan kuka tahansa 100% coolimpi aurinkolaseilla.
  IMG_0357pastIMG_0439pastIMG_0447past
Se on musta hulluin asia, että tosi monella tulee kevätmasennus. Eräs kaveri oli vähän hukassa itsensä kanssa parisen viikkoa takaperin kun yhtäkkiä tulikin lämmin ja aurinkoinen keli. Mietittiin mikä vois auttaa saada taas motivoitumaan ja fiiliksen niin, että oikeesti vois nauttia tästä hetkestä. Lueskelin paljon tästä, ja ilmeisesti tää kevätmasennus on ihan real deal. Jostain syystä kevät pakottamaan ihmisen ajattelemaan niin, että täytyisi olla väkisin yhtäkkiä taas onnellinen ja super motivoitunut tekemään asioita. Keväällä ehkä omat aikaisemmat ongelmat on taas näkyvillä uudessa valossa, joita talvella on voinut pistää kylmän ilman tai pimeyden piikkiin. Pitkän talven jälkeen hyvä fiilis ei kaikilla ihan käynnisty sormen näpäytyksellä, josta johtuen vaipuu pieneen kevätmasennukseen, johon kuuluu monella motivaation puute, unettomuus ja yleinen uupumus. Päädyttiin lainaamaan muutama inspiroiva kirja ja laittamaan uutta musiikkia kaverin musalistoille, jotta voi alkaa näin ulkoisesti pikkuhiljaa totuttelemaan kevään tuloon. Meni ehkä viikko kaks kun tää kevät funk oli selätetty.

Lueskeltua artikkeleja aiheesta, kyllähän sen ymmärtää. Pohjoismaissa on niin radikaalit vuodenajanmuutokset, että kyllä menee yhellä jos toisellakin pasmat sekasin. Mikä pelottavaa oli, oli se, että eniten itsemurha yrityksiä tehdään keväällä ja kesällä. Ihan sairasta! Se aika vuodesta kun kaikki heräilee uudestaan tähän vuoteen ja kuinka kaunista alkaa olemaan ulkona pitkän harmaan jakson jälkeen. Itestä on jotenkin tosi vaikea ymmärtää kuinka näin kaunis vuodenaika ja ihmisten huomattava onnellisuus sekä lämmin olemus voi aiheuttaa ahdistusta ja masennusta. Pitäs vaan musta ymmärtää, että kaikki suhtautuu ajallaan asioihin, eikä kaikkien tartte heti kun on plus asteita ja aurinkoa hypätä mukaan “kevät kukka-onnellisuus-24/7 fiilistely” -junaan. Kaikki ajallaan, antaa muiden ilakoida heti ensimmäinen maaliskuuta ja itse ottaa oma aikansa päästäkseen mukaan fiilikseen vaikka ihan vaan menemällä ulos lukemaan kirjaa hyvän kahvin ääreen. Pienet asiat. Pienillä asioilla mä uskon, että on mahdollista selättää kevätmasennus. Osta uus keväinen outfit, siivoa kaapit, soita kotona uutta musiikkia, opettele uusia ruokareseptejä ja aloita lukemaan jotain hyvää elämänkertaa vaikka! Koitin saada kaverini lainaamaan vähän rankempia kirjoja, jotta ymmärtäis omien ongelmiensa asteen suuremmassa mittakaavassa.
  IMG_0362pastIMG_0356pastIMG_0349pastIMG_0355past
Musta vuodenajat on kyllä paras asia, koska se laittaa selvästi vuoden neljään osaan. Neljä todella erilaista vuodenaikaa pitää mut ehkä järjissäni enemmän kuin ahdistais mua henkilökohtasesti. Tiedän talvella arjen hidastuvan, kotona saa köllötellä kattomassa Netflixiä ja voi opiskella sekä tehdä töitä enemmän. Talvi on aina ollu mulle tosi lämmin asia ja kaikista vuodenajoista mä tykkään talvesta eniten. Se, että Suomessa on lunta ja oi niin kaunista on jotain, mitä ees Köpiksessä mä en saa itelleni kuin muutaman räntäpäivän muodossa. Mä asuisin ite mielummin kylmässä maassa missä olisi aina lepposa kuiva talvi meneillään, kun jossain missä olisi aina +30 astetta ja aurinkoa.

Kevät tulee nopeasti kun valo lyö vasten kasvoja yhtäkkiä ja onkin ihan eri fiilis edes aloittaa päivä. Kesä on kesä, huoleton, kokoajan menossa ja huono omatunto tulee jos jää kotiin hengailemaan kun Pohjoismaiden kesästä ei koskaan tiedä jatkuuko sen. Otetaan kaikki ilo irti pitkistä päivistä ja tehdään uusia tuttuja, koska kaikki vaan on ulkona kodeistaan. Syksy on mun vuodenvaihde ja uusien asioiden alku. Ensi syksynä mulla on Köpiksessä harjoittelu, joka tarkoittaa paaaljon uusia ihmisiä ja töitä hommien parissa, joita tuun myöhemmin toivottavasti tekemään. Vuoden ajat on mahdollisuus elää neljä eri kautta vuodessa tehden ihan erilaisia asioita, harrastaa ihan eri lajeja, syödä kausittaisia ruokia ja pukeutua täysin laidasta laitaan vaatteisiin.

Jos olisi aina sama vuoden aika, mulla menis pasmat sekasin varmaan siksi, että ei olisi mitään mitä odottaa seuraavaksi. Milloin tulee lämmin, milloin voin käyttää toisia takkeja ja milloin voi juoda glögiä kuukauden putkeen kotona nautiskellen? Ja kuinka paljon Pohjoismaalaisten small talkista lähtis pois, jos ei säästä vois puhua? Mistä me enää keskusteltais kiusallisissa tilanteissa? Keväästä mä aion ottaa kaiken irti! Aion istua mahdollisimman monella terdellä, mennä kuvailemaan uusiin paikkoihin, syödä uusia juttuja street food festareilla, heittää mekon ja sukkikset päälle ja näyttää coolilta aurinkolasit päässä pyöräillessäni Köpiksen kevät katuja.

♡: Tuuli

2 comments:

Canon eos 5d mark II,
28-135mm & 50mm 1.4

Nikon 1 j2,
10-30 mm